Pääosa Suomen talouksista kuuluu vesijohtoverkoston piiriin. Vesilaitokset valmistavat talousvettä pintavedestä tai käyttävät raakavetenään pohja- tai tekopohjavettä.
Vesilaitoksen vedenpuhdistusprosessi riippuu raakaveden laadusta. Suomessa pintavedestä valmistettu vesi desinfioidaan aina ennen jakeluverkkoon pumppaamista, sen sijaan pohjavesiä tai tekopohjavesiä ei välttämättä desinfioida.

Mikrobikasvu ja kemikaalit aiheuttavat terveysriskejä

Raakaveden sisältämät kemikaalit, mikrobit tai talousveden valmistuksessa muodostuvat desinfioinnin sivutuotteet voivat aiheuttaa terveysriskejä talousveden käyttäjille. Vesilaitoksesta lähtevä vesi voi viipyä pitkäänkin vesijohtoverkostossa. Suomen talousvesiverkosto on suurelta osin rakennettu olettaen, että vedenkulutus kasvaa, mutta talousveden kulutus on kuitenkin vähentynyt, mikä on johtanut siihen, että talousvesi viipyy suunniteltua pidempään eli ikääntyy verkostossa. Tästä voi seurata mikrobien jälkikasvua ja veden laadun muuttumista. Näistä voi aiheutua käyttäjille haittaa tai terveysriskejä.

Hyvälaatuinenkin talousvesi voi muuttua kiinteistöjen vesijärjestelmissä huonolaatuiseksi ja jopa terveydelle haitalliseksi, mikäli olosuhteet ovat mikrobikasvulle suotuisat. Silloin mm. legionellabakteerien kasvu vesijärjestelmissä voi muodostaa terveysriskin.

Jos vesiepidemia puhkeaa, sen selvittämisestä, rajoittamisesta ja pysäyttämisestä vastaa kunnan terveydensuojeluviranomainen. Viranomaisilla on vastuu tiedottaa epidemiasta ja antaa tilanteessa ohjeita.

Yleisiä ohjeita ovat muun muassa

• juomiseen ja ruuanvalmistukseen tarkoitetun veden keittäminen
• veden käytön rajoittaminen

Ohjeita noudatetaan niin kauan, kunnes saastunut vesi on poistettu verkostosta ja vesiputket puhdistettu. Kunnat myös yleensä järjestävät saastumistilanteissa puhtaan veden jakelun asukkailleen.

Lähteet: THL http://www.thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/vesi